Jakso 9 - Ihan Finaalissa

Siis mitä? Finaalissa! Toivottavasti nautitte meidän tanhusta ja olympialaisista. Me ainakin hymyiltiin sinä päivänä koko ajan! Kun lähdin ohjelmaa mukaan ja näin miten hieno porukka meillä on kasassa, niin ajattelin, että jos nyt puoleen väliin asti pääsisi, niin olen voittaja. Tässä sitä ollaan yhdeksän jaksoa myöhemmin ja torstaina taistelen 30.000 euron voittopotista. Ja pääsin vihdoinkin areenalle nostamaan adrenaliinipiikin kattoon! Niin kuin viime blogissa mainitsin, niin oli todellinen yllätys ja myös kunnia, että seikkailin näin pitkälle ilman, että minua nimettiin tai haastettiin.

Tiedän, että en ole monen katsojan voittajasuosikki, koska "legendaa ei saa arvostella" ja olen mm. "ylimielinen," ja "huumorintajuton." Siinä muutama esimerkki viesteistä, joita saan ja 98% ajasta kirjoittajana on keski-ikäinen tai vanhempi mies. Jokaisella saa olla oma mielipide, mutta usein nämä kommentit ovat tarkoitettu loukkaavaksi, eikä se ole palautetta. Olen aina valmis osallistumaan rakentavan palautteen keskusteluun, koska teen sitä jatkuvasti omassa ammatissani. Olen koko pienen ikäni saanut urheilun kautta negatiivista ja positiivista palautetta. Nuorempana negatiivinen palaute ja totuus sattui huomattavasti enemmän. Nykyään janoan jatkuvasti palautetta ja haluan aina tietää mitä voin tehdä paremmin. Sen kautta pystyn kehittämään itseäni ja olemaan parempi joukkuekaveri ja johtaja. Onneksi on myös paljon katsojia, jotka ymmärtävät mm. minun lauseisiin piilotettua sarkasmia ja osaavat nähdä asiat pidemmälle kuin muutamat TV:ssä näytetyt pätkät. Tässä taas kerran nähdään se, että kolikolla on aina kaksi kääntöpuolta. Yksi tykkää kylmästä ja toinen lämpimästä. Ja kuten sanoma kuuluu, "Haters are like crickets. Crickets make a lot of noise, you hear it but you can’t see them, then right when you walk by them, they’re quiet." – Israel Houghton. 


Olen muuten myös miettinyt, että onko hyvällä itseluottamuksella varustettu itsevarma nainen automaattisesti ylimielinen? Raja näiden kahden eri asian välillä on hyvin häilyvä. Useat tutkimukset osoittavat, että itsevarmuus on yksi iso avain menestykseen. Minä ainakin uskon, että minun itseluottamus ja vahva itsetunto ovat suurimmat syyt siihen, miksi olen uskaltanut tehdä elämässäni asioita, jotka ovat rikkoneet rajoja ja ennakkoluuloja. En ole välittänyt, mitä muut ihmiset minun tekemisistäni miettivät. Onko itsevarmuus välillä mennyt ylimielisyyden puolelle? On ja monesti, mutta urheilussa sinut onneksi palautetaan aina erittäin nopeasti takaisin maanpinnalle. En tiedä kääntyykö tämä hyvin englannista, mutta minä haluan olla Batman prinsessojen maailmassa. En siis aina halua sulautua tyypilliseen massaan, vaan olla erilainen. 

Otan vastuun ihan jokaisesta Farmilla sanomastani lauseesta, mutta myös ohjelman leikkauksella on iso vastuu siinä, että millainen persoona meistä jokaisesta halutaan katsojalle luoda. Meiltä kysyttiin päivittäin tietyt kysymykset kameralle ja näillä kysymyksillä pystyi ohjailemaan meitä kilpailijoita antamaan tietynlaisia vastauksia. Meistä top nelosesta Jaakko on "Farmin viihdyttäjä ja raikulipoika." Jari on "viisas, mutta pelaa liikaa." (mikä on mielestäni koomista, koska me vietimme paljon aikaa yhdessä ja en ikinä huomannut hänen pelaavan mitään peliä). Alina on "iloinen ja kaikkien kaveri Eloveena". Minä olen "kylmä töksäyttelijä." Kuten tyyliini kuuluu, niin olen suorapuheinen ja en turhia jaarittele, joten sinänsä minusta katsojille luoto hahmo ei yllätä. Tosin tämä hahmo ei juurikaan vastaa minun todellista persoonaa siviilissä, jota myös vahvasti suojelen. Päästään elämääni mukaan vain harvat ja valitut ihmiset, jotka hyväksyvät minut kaikkineen virheineen, välittävät, kannustavat ja saavat nauramaan. Olen monesti mediassa sanonut, että minulla on oikeastaan kaksi persoonaa, "urheilija Noora" ja "siviili Noora," jotka eroavat toisistaan aika paljon. Nyt voinkin lisätä tähän listaan itselleni kolmannen persoonan "Farmi Noora." 

Me finalistit elimme Farmilla tasan 30 päivää 24/7 yhdessä 200m säteellä, joten siinä ympäristössä oli jatkuvasti ihmissuhdetaidot käytössä. Onneksi meillä oli niin hieno ja avoin jengi, että kaikkien kanssa kommunikointi oli luonnollista ja avointa. Tosin todettakoon, että kyllä huomasi ketkä meistä työskentelee siviilissä viihteen parissa. Voi sitä viihteen määrää, mikä näistä ammattilaisista irtosi! Minun pointtini tässä on se, että meillä oli (ainakin omasta mielestäni) positiivinen fiilis ja hyvä ryhmähenki koko matkan ajan. Tiedettiin, että vaikka kyseessä on yksilökilpailu, niin positiivinen, kannustava ja avoin ympäristö on kaikkien hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Minulla ainakin oli rento ja hyvä fiilis koko 30 päivää ja iso kiitos tästä kuuluu muille Farmilaisille!

Roskalehdet voivat siis metsästää klikkejään ja luoda draamaa ihan niin paljon kuin haluavat, koska todellisuus on usein jotain ihan muuta. Esimerkiksi harmiksenne voin todeta, että minun ja Alinan välillä ei ollu mitään draamaa, vaikka saunapuheista ja siitä miten me molemmat ne ymmärsimme vähän kinastelimmekin. Olemme molemmat erittäin kilpailullisia ihmisiä ja tässä vaiheessa kilpailua jokainen meistä tähtäsi finaaliin. Minä halusin ehdottomasti yhden naisen finaaliin ja sen takia ajattelin, että voisin (huomaa konditionaali) mahdollisesti haastaa Jarin. Pian tämän jälkeen tajusin kuitenkin, että vaikka haastaisin Alinan, niin silti yksi meistä on finaalissa. Blondin elämää... Ja vaikka meillä ei ikinä ollut mitään sopimusta, niin minulla oli ja edelleenkin on niin suuri kunnioitus Jaria kohtaa, joten en puhtaasti tästä syystä olisi häntä loppujen lopuksi haastanut. En myöskään olisi halunnut haastaa Alinaa, mutta valitettavasti siinä vaiheessa ei jäänyt muuta vaihtoehtoa ja hän myös tietää, että jos minun toinen vaihtoehto olisi ollut kuka muu tahansa kilpailija paitsi Jari, niin hän olisi mennyt suoraan finaaliin. Täten me kaksi pakattiin laukkumme ja lähdimme laavulle. Oli muuten super kiva päivä laavulla ja kiitos tästä kuuluu Alinalle! 

Kaksintaistelu oli varmasti katsojille tosi jännittävä. Minulla meni sahaus nappiin ja Alina taas otti murskavoiton painon arvioinnissa, kun minä olin naulojen painon kanssa aivan hukassa. Siinä vaiheessa mietin vain, että Fazerin sininen painaa 200g, voisiko tämä paino olla lähellä sitä? Pitää ilmeisesti alkaa ostamaan suklaalevyjä useammin, koska en ollut lähelläkään. Täten kilpailu ratkesi puun hakkuuseen, jonka olisi kumpi tahansa voinut voittaa. Molemmat hakattiin ihan hulluna ja minä katsoin sivusilmällä, kun Alinalla kaarna lenteli vasemmalle ja oikealle ja minulta ei irronnut mitään minnekkään. Kilpailua katsellessa huomasin, että Alina veti paremmalla tekniikalla ja minä puhtaalla voimalla. Hakatessa törmäsin myös kahteen oksaan, joita en meinannut millään saada katki ja ajattelin, että tähänkö tämä nyt kaatui. Kiukulla ja raivolla pääsin kuitenkin eteenpäin ja sain puun katki ensimmäisenä. Fiilis oli tottakai iloinen, mutta samalla myös harmitti Alinan puolesta, koska hän olisi myös ansainnut paikan finaalissa. Pitää muuten samalla mainita, että meidän maan missit on ihan huikeita voimanaisia ja kannattaa heittää kaikki ennakkoluulot heistä kankkulan kaivoon. Henkilökohtaisesti vältän aina muodostamasta mitään ennakkoluuloja kenestäkään ketä en ole henkilökohtaisesti tavannut kasvotusten. Olen kuullut "et ole yhtään sellainen kuin luulin" kommentin noin tuhat kertaa, joten en itse halua muodostaa kenestäkään kuvaa tai mielipidettä ihmisenä median kautta. Olen nyt tavannut neljä missiä (Lotta, Sara, Lola ja Alina) ja vau mitä voimanaisia he kaikki ovat! Se on sanomattakin selvää, että kaikki ovat hyvin kauniita, mutta ulkokuoren alta paljastuu vahva, viisas, itsevarma ja päämäärätietoinen nainen. Kaikki ominaisuuksia, joita minä arvostan paljon ja fanitan nykyään heitä kaikkia! 

Mutta torstaina FINAALI! Oikealla pieni tiiseri, mitä on tulossa. Ja kyllä, minulla on lisko tatuointi pohkeessa. Otin sen 16-vuotiaana ilman mitään tarkoitusta, koska se näytti kivalta. Siinä se nyt on minun loppuelämäni muistuttamassa, kuinka "fiksu" olin nuorena. 

Tämä on ollut henkilökohtaisesti yhtä vuoristorataa seurata tätä ohjelmaa. Paljon iloa ja paljon surua. Olen iloinen, että ohjelma päättyy ja pääsen kääntämään seuraavan sivun elämässäni. Jos jaksat vielä lukea, niin alla muutama Q&A, jotka sain Instagramissa viime viikolla. 

Q: Mikä oli farmilla parasta? 

A: Erilaiset persoonat, ei puhelimia ja sitten ehdottomasti meidän uunopelit iltaisin.

Q: Kuinka paljon on leikattu pois / kuinka paljon näytetään oikeaan verrattuna? 

A: Katsoja näkee todellisista tapahtumista noin 3% ja 97% on vain meidän kilpailijoiden tiedossa. Tässä on siis kova työ leikkaajilla leikata ja liimata kanavan haluamat klipit kasaan ja saada draaman käyrä pysymään kiinnostavana. Katsoja näkee tunnissa sen koosteen, mitä me koettiin 72 tunnissa. 

Q: Monelta heräsitte aamulla? 

A: Yleensä mentiin nukkumaan noin kymmenen aikaan ja heräättiin noin seitsemän aikaan. 

Q: Mikä oli Farmilla ärsyttävintä? 

A: Meidän hanhet, jotka hyökkäsivät päälle ilman mitään syytä. 

Q: Kenen kanssa ystävystyit Farmilla eniten ja miksi? 

A: Aluksi vietin aikaa vähän kaikkien kanssa ja mm. Nikon seurassa oli aina huikean hauskaa! Loppua kohden ehdottomasti Jarin kanssa. Hän opetti minulle elämästä ja urheilusta enemmän kuin olisin ikinä uskonut. 

Q: Olisko ollut enemmän nähtävää, jos jaksoja olisi enemmän? 

A: Varmasti olisi ja silloin varmasti olisi saatu tuotua kaikkien oikeat persoonat paremmin esille. Meidän ihan sitä perusarkea on näytetty hyvin vähän ja näissä tilanteissa ne persoonat tulee paremmin esiin kuin esimerkiksi näissä haastatteluissa, joissa vain yksi kilpailija puhuu yksin kameralle. 

Q: Tekisitkö jotain toisin? 

A: En tekisi. Farmi oli aivan huikea kokemus, jota en vaihtaisi mihinkään. Kaikki siellä koetut tunteet, hyvät ja huonot, olivat sen kaiken arvoista. En kadu mitään. 

Q: Tuntuiko välillä, että muut ei tee mitään ja sinä tekisit kaiken työn? 

A: Meitä oli onneksi monta, jotka tykkäsivät touhuta erilaisia juttuja, mutta oli myös niitä, jotka tykkäsivät ottaa rennommin. Kaikki työt tuli kuitenkin aina tehtyä. 

Q: Kuinka paljon teitä neuvottiin tekemisissä? 

A: Kaikki tapahtumat ovat tapahtuneet luonnollisesti, eikä mitään ole näytelty. Välillä meitä saatettiin ohjailla sanomaan tiettyjä asioita kysymällä tiettyjä kysymyksiä. 

Q: Uusia puolia mitä huomasit itsessäsi? 

A: Ei ehkä ole uusi puoli, mutta tajusin taas kerran kuinka helposti pärjään ilman teknologiaa ja nykypäivän arjen mukavuuksia. Vuorovaikutus puhelimen kautta ei ikinä vedä vertoja kasvokkain käytävään vuorovaikutukseen. Aluksi oli tietysti outoa kun puhelinta ei ollut, mutta muutaman päivän päästä sitä ei kaivannut enää ollenkaan. 

Q: Lähtisitkö uudelleen? 

A: Jos tämä olisi kysytty minulta viime syksynä, kun tulin Farmilta kotiin, niin olisin sanonut ehdottomasta ja vaikka heti. Olin juuri kokenut jotain aivan uskomatonta ja unohtumatonta. Nyt kun olen kevään ohjelmaa seurannut ja mm. joutunut somevihan kohteeksi, niin en lähtisi. Minkään viihdeohjelman teko ei ole sen arvoista, että vaarantaisin sillä oman hyvinvointini. Onneksi minun tulot ei ole viihdeohjelmista tai julkisuudesta kiinni, vaan saan ihan saman palkan jääkiekon pelaamisesta ja valmentamisesta, olin sitten joka päivä esillä tai en koskaan. Tämän takia minulla ei ole mikään tarve olla julkisuudessa, koska minun elantoni ei ole, eikä koskaan tule olemaan siitä kiinni. Olen lähinnä lähtenyt näihin ohjelmiin mukaan hakemaan uusia kokemuksia elämään ja välillä sen on ollut sen arvoista ja välillä ei.